Noin viikko tsunamin jälkeen pystyimme vihdoin alkamaan purkaa täysin tukossa olevia sähköpostilaatikoitamme. Meille oli tullut tuhansia viestejä suomalaisilta tapahtumia seuranneilta ihmisiltä. Suurimmalta osalta heistä saimme mukavia k iitos- ja kannustusviestejä toiminnastamme kriisialueella, Phuketissa, Khao Lakissa, Raya Yai saarella ja Krabilla.
Monta sataa viesteistä piti sisällään kyselyitä meidän taloudellisista menetyksistä ja tulevaisuuden näkymistä ja useat ihmiset olisivat halunneet lahjoittaa meille suoraan rahaa yrityksemme uudelleenrakennukseen. Vastasimme ihmisille että kyllä me tästä jaloillemme nousemme sitä mukaa kun suomalaiset palaavat taas lomilleen Phuketiin. Täällä paikalliset ovat paljon huonommassa tilanteessa kuin me. Lupasimme näille meihin yhteyttä ottaneille ihmisille järjestää keräyksen jossa veisimme rahat suoraan niitä kipeimmin tarvitseville nopeasti ja ilman mitään hallinnollisia kuluja.
Olimme tietoisia että SPR:llä ja muilla oli määrätietoiset ja vuosien kokemuksella (ja isoilla aivoilla) suunnitellut projektit jotka ohjaisivat rahaa tasapuolisesti hankkeisiin jotka tulevaisuudessa auttaisivat näitä ihmisiä paljon. Meillä taas ovat omat ongelmamme ja suurin osa ajastamme menee oman yrityksemme uudelleenrakennukseen. Meillä ei myöskään ole kykyjä tai mahdollisuutta alkaa rakentamaan esim. kouluja, sairaaloita tai muuta paljon aikaa vievää. Päätimme että keräämme niin paljon rahaa niin nopeasti kun pystymme, viemme rahat niille, joilla lähitulevaisuus näyttää aika ankealta.
Totesimme että Phuketin ja Krabin turismi on jälleen hyvää vauhtia käynnistymässä ja paikalliset ihmiset pääsevät suhteellisen nopeasti takaisin leipään kiinni. Khao Lakissa tilanne on toinen, turismin paluusta ei ole mitään tietoa, on heitelty arvioita vuodesta viiteen vuoteen. Tämä tarkoittaa myöskin että kellään näistä Khao Lakin ihmisistä ei ole mitään toimeentuloa odotettavissa pitkään aikaan. Päätimme että nämä ihmiset tulisivat olemaan meidän pienen keräyksemme kohderyhmä.
Me emme olleet koskaan ennen järjestäneet keräystä ja olimme vaan suunnitelleet vastaavamme näiden ihmisten sähköpostiviesteihin ilmoittamalla minun suomen tilinumeroni ja siirtämällä rahaa sitten muutaman päivän välein yrityksemme Thaimaan tilin kautta tänne. Meille kerrottiin Suomesta käsin että näin ei voi tehdä koska on lainvastaista ja vaatii luvan. Selvitimme miten voisimme saada luvan, mutta totesimme sen olevan liian aikaa vievää ja koko nopean avun idea menisi pieleen odotellessamme lupia ja täytellessämme hakemuksia.
Seuraava idea oli ottaa mukaan joku mediaväline, esimerkiksi aikakausilehti tai sanomalehti jolla olisi valmiiksi jo oikeat kanavat ja joka olisi jo aikaisemminkin tehnyt vastaavia projekteja. Aloimme puuhastelemaan tätä, mutta saimme selville että tarvitaan kuitenkin joku virallinen avustusorganisaatio jonka kautta tämä lupa tulisi olla. Meille kerrottiin että avustusorganisaatiot ovat kiinnostuneita projektistamme ja haluavat auttaa. Käskettiin odottamaan muutama päivä tai kenties viikko.
Odotellessamme ihmiset kyselivät että koska ja mihinkä sitä rahaa voi oikein laittaa. Myös paikalliset avun tarpeessa olevat ihmiset soittelivat että milloin olette tulossa auttamaan Khao Lakin pakolaisleireille. Reilun viikon odottelun jälkeen meille kerrottiin että valitsemamme avustusorganisaatio ei voikaan osallistua projektiimme sillä heidän säännöt eivät salli kyseistä keräystä, missä apua kohdennetaan vain tiettyyn kohteeseen. Esteeksi tuli myös se, että sitä organisoi yksityishenkilö ja että rahaa ei jaeta paikallisten viranomaisten kautta. Selvitimme nopeasti olisiko mikään Suomessa toimivat organisaatio sellainen minkä kautta voisimme lähettää rahat tänne, mutta sellaista ei vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt.
Kyselin jo suomesta että voisimmeko alkaa myymään muovisia snorkkelinpidikkeitä hintaan 50 euroa ja lahjoittaa tuotosta 99% hyväntekeväisyyteen, mutta tästäkin kuulemme saattaa joutua hankaluuksiin.