Vaihe 6/2: Avustusmatka Khao Lak:iin (09-06-2005)
Ennen matkaamme Khao Lakiin Garry sai sähköpostin amerikkalaiselta John Morettilta, joka oli kiinnostunut lahjoittamaan lasten leikkipaikkoja tsunamin tuhoamille alueille. Tämä asia mielessämme lähdimme Chalong Bay:ltä kello
08:15 kohti Khao Lakia.Lähdimme matkaan kolmen hengen miehityksellä: Garry Halpin, Tuomas Kivelä and Juha Koski. Kaksi viimeksi mainittua ovat kotoisin Laihialta, Pohjanmaalta ja tekevät vapaaehtoisprojektia Tsunami-alueella Thaimaassa, keskittyen hankkimaan rahoitusta ihmisille tällä alueella, pääasiassa Phuketissa ja Khao Lakissa. Tämän lisäksi Juha pyrkii julkaisemaan materiaalia tämänhetkisestä tilanteesta Tsunamin tuhoamilta alueilta Thaimaasta ja toivoo Raya Divers:n edelleen jatkavan tulevien ja kertyneiden varojen allokointia niille ihmisille, jotka todellisesti ovat rahallisen avun tarpeessa. 10:00 Saavuimme Khuk Kakin kylään, joka on Khao Lak:ssa, kello
10.00 Watkommaneeyakhetin koulussa tapasimme paikallisen asukkaan ja Happy Snapper ravintolan omistajan, Sunisa Muenwongin. Hän oli kertonut Jannelle, että koulun lapset tarvitsivat mm. kenkiä, koulupukuja ja kirjoja. Garryn mielestä paras tapa auttaa lapsia olisi ostaa heille kirjoja ja muuta koulutusmateriaalia. Keskusteluissamme koulun rehtorin kanssa selvisi kuitenkin, että hänen mielestään oppilaille olisi parempi hankkia koulupukuja, koska joillakin oppilailla on ainoastaan yksi puku. Tämä on etenkin sateisina päivinä epäkäytöllistä, koska pukujen kastuessa oppilaille ei ole tarjota kuivia pukuja päälle. Ennen päätöksentekoa avustuksen kohteesta tapasimme oppilaita koulun ”juhlasalissa”.
Kesäkuun 10. päivä oli aivan erityinen päivä Watkommaneyakhet:n koulussa. Tänä päivänä oli opettajien päivä. Kaikki oppilaat olivat kooontuneet koulun isoon juhlasaliin, jossa heillä oli Thai-seremonia. Tässä seremoniassa ylistettiin opettajia. Kun me astuimme avoimeen juhlasaliin, jossa ei ollut sivuseiniä, kaikki 289 oppilasta tuijottivat meitä suunnattomalla kiinnostuksella, silmät innostusta kiiltäen.
Juhlasalissa pistimme ensimmäisenä merkille, että suurimmalla osalla oppilaista oli asianmukaiset koulupuvut, mutta kaikilla ei ollut asuun kuuluvia mustia kenkiä. Sen sijaan, heillä oli valkeat tai ruskeat tennarit. Rehtori oli kertonut meille, että monilla oppilaista on vain yksi puku. Kun ulkona alkoi todellinen monsuunisade, ymmärsimme välittömästi miksi toinen puku on niin tärkeä. Thaimaan sääolosuhteissa yhden vaatekerran varaan ei todellakaan voi laskea. Vaatteet ylipäätäänhän täytyy pestä melko usein…
Kun me kolme valkoihoista falang:a (thaimaalaiset käyttävät tätä sanaa kuvaamaan valkoihoisia ulkomaalaisia), seisoimme juhlasalin edessä opettaja esitteli meidät 389:lle oppilaalle ja kertoi mikrofoniin mistä olemme kotoisin. Pian sen jälkeen opettaja antoi mikrofonin Garry:lle, joka kertoi lyhyesti oppilaille (thai-kielellä) mikä vierailumme tarkoitus Watkommaneeyakhet:n koululla oli. Hän kertoi, että suomalaiset olivat antaneet rahallisia lahjoituksia, jotka käytettäisiin ostamaan uusia koulu-uniformuja jokaisella oppilalle. Kun Garry lopetti puheensa oppilaille, he aloittivat taputtamaan käsiään voimakkaasti. Tämä oli upea tunne. Vielä voimakkaampi hyvänolontunne heräsi sydämissämme kun opettaja kysyi thai-kielellän oppilailtaan: ”Mistä nämä miehet ovat kotoisin?” Täysi juhlasalillinen oppilaita (389) huusivat yhteen ääneen: ”SUOMESTA!” Tämä tuntui erittäin hyvältä sisimmissämme.
Muuten kaikki tuntui menevän tässä koulussa aika hyvin. Eräs huomioistamme oli, että jotkut oppilasita nukkuivat koulun rakenuksen sisään rakennetuissa moderneissä retkeilyteltoissa. Näimme myös, että koululle oli lahjoitettu polkupyöriä – kuulemamme mukaan UNICEFILTA.
Traaginen uutinen oli kuitenkin, että 40 oppilasta oli menettänyt äitinsä ja/tai isänsä tsunamissa. 30:lla oppilaista ei ollut vanhempia ennen tsunamia. Tässä vaiheessa aloimme visioida ”kummilapsi” –projektia. Projektissa eurooppalaiset ihmiset, jotka haluavat tukea orpoja lapsia, tallettaisivat kaksi kertaa vuodessa jonkin rahamäärän tietyn lapsen koulutustilille. Koulu hallinnoisi tätä tiliä nostaen rahaa opetuksen vaatimiin kuluihin, kuten esimerkiksi lukuvuosimaksuun, koulupukuun sekä kirjoihin. Itse asiassa, joillekin lapsille tällaisia tilejä on jo olemassa valtion maksaessa hyvin pienen summan orvoille lapsille. Rehtorin mukaan tämä olisi erinonomainen tapa tukea apua tarvitsevia lapsia. Vastalahjaksi lapset kertoisivat säännöllisesti elämästään ja koulunkäynnistään kahdesti vuodessa kummivanhemmilleen. Ennen mahdollista sponsorointia, kummivanhemmat saisivat myös kummilapsen koko profiilin sisältäen iän, taustan ja harrastustoiminnan.
Toinen, erittäin hyvä tapa auttaa oppilaita, olisi hankkia koululle äidinkieleltään englantilainen englannin kielen opettaja, koska thaimaalaiset englannin kielen opettajat vain harvoin osaavat englantia tyydyttävällä tasolla. Tällä tavalla koko koulu, ja myös sen opettajat, hyötyisivät englannin kielen opetuksesta. Englannin kieli turistimaassa kuten Thaimaa on erittäin tärkeä.
11:45Kouluvierailumme jälkeen seuraava pysähdyksemme oli Nok:n koti. Nok on thai nainen, joka on usein auttanut Jannea, Garryä ja Jania Khao Lakissa löytämään paikallisia ihmisiä, jotka ovat avun tarpeessa. Myös Nokille on entuudestaan annettu rahallista apua, koska hänen kotinsa tuhoutui Tsunamissa. Saavuttuamme paikalle Garry näki heti edistyksen askeleet hänen uuden talon rakennusprojektissa. Nok oli käyttänyt suurimman osan rahoista, joita hänelle oli jo aiemmin annettu, uuden talon rakennusmateriaaleihin.
Tällä hetkellä hän vielä asui aaltopeltihökkelissä, mutta kuvassa vasemmalla valmistuva talo oli pian valmistumassa. Nok tuli meidän mukaamme avustuskierokselle näyttämään minne meidän tuli mennä.
12:00Saavuimme Khuk Khak:n kylään, jossa tapasimme paikallisen miehen. Garry, Janne ja Jani olivat rahallisesti auttaneet häntä aikaisemmin ja olimme erittäin iloisia nähdessämme, että talo oli valmis ja koko perhe nautti heidän uudesta kodistaan! Hän oli erittäin kiitollinen suomalaisten ihmisten rahallisista lahjoituksista hänelle ja hänen perheelleen.
12:20Parkkasimme Garryn auton seuraavan kohteemme etupihalle. Tässä kohteessa rakenettiin parhaillaan kahta taloa. Toista taloa valmisteltiin viiden hengen perheelle ja toisen talon asukki tuli olemaan munkki. 10 miestä työskenteli työmaalla ja työ edistyi hyvällä vauhdilla. Garry tunsi työmaan työnjohtajan edellisiltä avustuskeikoilta. Myös nämä ihmiset olivat jo ennestään saaneet rahallista tukea suomalaisilta. Garry oli erittäin tyytyväinen heidän ripeästä työvauhdistaan, sillä joka kerta kun hän on vieraillut näiden miesten kylässä, Garry on aina nähnyt suuria edistysaskelia heidän rakennusprojekteissaan. Nämä miehet ovat rakentaneet tähän mennessä 21 taloa kökkätyöllä, siis ilman palkkaa. Talot rakentuivat pääasiassa oman kylän perheille. Nähtyämme taas uuden vaiheen heidän kehityksestään meille tuli erittäin hyvä mieli. Näimmehän, että rahat oli käytetty erittäin hyödyllisesti rakentamaan jotain konkreettista: nimittäin taloja Khao Lakin perheille. Kaikki työssä mukana olleet kuuluivat kylään ja auttoivat toisiaan kotiensa rakentamisessa. Tämän lisäksi, heidän auttavainen luonne heijastui myös siinä, että he rakensivat ilmaiseksi toista pientä taloa munkille.
Kuvissa vasemmalla voi nähdä työmaan vanhimman miehen, joka kättelee Garryä. Tämä mies työskenteli, iästään huolimatta, kantaen isoja tiiliharkkoja molemmissa käsissään. (katso viereinen kuva) Yksi kuvista kuvaa työtä rakennustyömaalla. Yksi viereisistä kuvista näyttää sen, kun raha annetaan perheille tulevia rakennusprojekteja varten.
Rahaa jaettiin työmaalla: 25 x 10.000 Thb
(jokainen henkilö naiset mukaanlukien saivat noin EUR 200.
Yhteensä n. EUR 5.000)
13:00
Kun olimme valmiit rakennustyömaalla veimme Nokin kotiin ja annoimme hänelle 5.000 Thb jatkaakseen hänen talonrakennusprojektiaan.
13:30
Tästä jatkoimme kohti Similana Resort:a. Etsimme perhettä, jota Janne, Garry ja Jani olivat ennestään rahallisesti auttaneet Khao Lakin avustusmatkoillaan. Valitettavasti emme löytäneet heitä, koska ihmiset joilla ei ole pysyvää kotia, eivät normaalisti pysy samassa paikassa. He muuttavat majapaikkaa tilanteiden mukaan. Täältä päätimme lähteä katsomaan yhtä kodittomien keskusta (camp), joka oli pystytetty tsunamissa kotinsa menettäneille.
Päädyimme keskukseen, joka on ainakin paikallisesti tunnettu sen Saori projektista. Se palvelee kutomisterapiana (työterapiana) auttamaan tsunamin uhreja Etelä-Thaimaassa. SAORI projekti on pitkäjänteinen avustussuunnitelma, joka on suunnattu kehittämään työllisyyttä ja auttaa ihmisiä taiteen kautta henkisesti selviämään heidän vaikeista kokemuksistaan. Idea on kotoisin Japanista.
Tässä keskuksessa oli 20 naista työkentelemässä ja he kutoivat rannehihnoja, kupinalustoja ja pieniä laukkuja esimerkiksi kännyköitä varten.
Päätimme antaa jokaiselle työskentelevälle naiselle 1.000 Thb.
Rajaa jaettiin: 20x 1.000 Thb = 20.000 Thb mikä on noin EUR 400.
14:30
Hyvästelimme naiset ja päätimme mennä Ban Mung:n keskukseen, joka oli ehkä viiden kilometrin päässä yllä mainitusta keskuksesta. Tämä keskus oli erittäin lyhyessä ajassa kehittynyt todella paljon. Olimme erittäin yllättyneitä siitä, kuinka hienoja koteja ihmisille oli rakennettu. Näkemästämme voimme myös todeta, että jotkut perheet tulevat näiden projektien jälkeen saamaan parempia koteja siihen nähden, mitä heillä oli ennemmin ollut. Mutta tämä on erittäin hieno asia näille ihmisille, jotka menettivät Tsunamissa suurimman osan siitä mitä heillä oli. Nämä maalliset asiat (talot) eivät varmasti kuitenkaan korvaa niitä omaisten ja ystävien menetyksiä, joita monet näistä ihmisistä ovat kokeneet.
15:30
Kovan työpäivän jälkeen (uskokaan tai älkää: rahat jakaminen tehokkaasti oikeille ihmisille EI ole helppoa) olimme todella nälkäisiä ja päätimme lähteä kohti Phuketin saarta. Olimme väsyneitä (Tuomas nukkui koko matkan), mutta tyytyväisiä siitä mitä olimme saaneet aikaan. Jos vain mahdollista, haluaisin mielelläni tulla tapaamaan näitä ihmisiä vaikka vuoden päästä uudestaan. Tunne, mikä minulla oli tämän jälkeen upea. Siis se tunne mikä tulee, kun pystyy todella konkreettisesti auttamaan ihmisiä avun tarpeessa ei ole sama asia, kun esimerkiksi tunne, jonka saa hyvän työpäivän tai jonkun onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen. Hyvänolontunne tällaisen päivän jälkeen oli jotain paljon, paljon vahvempaa…
Rahaa oli avustuskeikalla mukana 492.193 Thb (EUR 9.844).
Rahaa jaettiin yhteensä: 275.000 Thb (EUR 5.500).
ja oppilaiden uniformuihin rahaa tulee menemään 217.193 Thb (EUR 4.344).
Molempia edellä mainittuja tapoja auttaa lapsia Khao Lakissa tulisi kuitenkin vielä suunnitella ja analysoida. Tulemme tähän myöhemmässä vaiheessa.
Tarkkailtuamme koulun pihaa arvioimme, että myös John Morrettin leikkikentät sopisivat tähän kouluun. Olihan täällä lapsia myös päiväkoti-iässä.
Vierailumme jälkeen päädyimme vaihtoehtoon ostaa koulun oppilaille uudet uniformut.
Rahaa tähän tulee menemään 217.193 Thb (EUR 4.344)
Juha Koski – 10.6.2005, Chalong, Phuket, Thailand