Raya
MITEN AVUNANTO ALKOI JA ONGELMAT ALOITTAMISESSA
Noin viikko tsunamin jälkeen pystyimme vihdoin alkamaan purkaa täysin tukossa olevia sähköpostilaatikoitamme. Meille oli tullut tuhansia viestejä suomalaisilta tapahtumia seuranneilta ihmisiltä. Suurimmalta osalta heistä saimme mukavia k iitos- ja kannustusviestejä toiminnastamme kriisialueella, Phuketissa, Khao Lakissa, Raya Yai saarella ja Krabilla.
Monta sataa viesteistä piti sisällään kyselyitä meidän taloudellisista menetyksistä ja tulevaisuuden näkymistä ja useat ihmiset olisivat halunneet lahjoittaa meille suoraan rahaa yrityksemme uudelleenrakennukseen. Vastasimme ihmisille että kyllä me tästä jaloillemme nousemme sitä mukaa kun suomalaiset palaavat taas lomilleen Phuketiin. Täällä paikalliset ovat paljon huonommassa tilanteessa kuin me. Lupasimme näille meihin yhteyttä ottaneille ihmisille järjestää keräyksen jossa veisimme rahat suoraan niitä kipeimmin tarvitseville nopeasti ja ilman mitään hallinnollisia kuluja.
Olimme tietoisia että SPR:llä ja muilla oli määrätietoiset ja vuosien kokemuksella (ja isoilla aivoilla) suunnitellut projektit jotka ohjaisivat rahaa tasapuolisesti hankkeisiin jotka tulevaisuudessa auttaisivat näitä ihmisiä paljon. Meillä taas ovat omat ongelmamme ja suurin osa ajastamme menee oman yrityksemme uudelleenrakennukseen. Meillä ei myöskään ole kykyjä tai mahdollisuutta alkaa rakentamaan esim. kouluja, sairaaloita tai muuta paljon aikaa vievää. Päätimme että keräämme niin paljon rahaa niin nopeasti kun pystymme, viemme rahat niille, joilla lähitulevaisuus näyttää aika ankealta.
Totesimme että Phuketin ja Krabin turismi on jälleen hyvää vauhtia käynnistymässä ja paikalliset ihmiset pääsevät suhteellisen nopeasti takaisin leipään kiinni. Khao Lakissa tilanne on toinen, turismin paluusta ei ole mitään tietoa, on heitelty arvioita vuodesta viiteen vuoteen. Tämä tarkoittaa myöskin että kellään näistä Khao Lakin ihmisistä ei ole mitään toimeentuloa odotettavissa pitkään aikaan. Päätimme että nämä ihmiset tulisivat olemaan meidän pienen keräyksemme kohderyhmä.
KERÄYKSEN KÄYNNISTÄMINEN KAATUI
Me emme olleet koskaan ennen järjestäneet keräystä ja olimme vaan suunnitelleet vastaavamme näiden ihmisten sähköpostiviesteihin ilmoittamalla minun suomen tilinumeroni ja siirtämällä rahaa sitten muutaman päivän välein yrityksemme Thaimaan tilin kautta tänne. Meille kerrottiin Suomesta käsin että näin ei voi tehdä koska on lainvastaista ja vaatii luvan. Selvitimme miten voisimme saada luvan, mutta totesimme sen olevan liian aikaa vievää ja koko nopean avun idea menisi pieleen odotellessamme lupia ja täytellessämme hakemuksia.
Seuraava idea oli ottaa mukaan joku mediaväline, esimerkiksi aikakausilehti tai sanomalehti jolla olisi valmiiksi jo oikeat kanavat ja joka olisi jo aikaisemminkin tehnyt vastaavia projekteja. Aloimme puuhastelemaan tätä, mutta saimme selville että tarvitaan kuitenkin joku virallinen avustusorganisaatio jonka kautta tämä lupa tulisi olla. Meille kerrottiin että avustusorganisaatiot ovat kiinnostuneita projektistamme ja haluavat auttaa. Käskettiin odottamaan muutama päivä tai kenties viikko.
Odotellessamme ihmiset kyselivät että koska ja mihinkä sitä rahaa voi oikein laittaa. Myös paikalliset avun tarpeessa olevat ihmiset soittelivat että milloin olette tulossa auttamaan Khao Lakin pakolaisleireille. Reilun viikon odottelun jälkeen meille kerrottiin että valitsemamme avustusorganisaatio ei voikaan osallistua projektiimme sillä heidän säännöt eivät salli kyseistä keräystä, missä apua kohdennetaan vain tiettyyn kohteeseen. Esteeksi tuli myös se, että sitä organisoi yksityishenkilö ja että rahaa ei jaeta paikallisten viranomaisten kautta. Selvitimme nopeasti olisiko mikään Suomessa toimivat organisaatio sellainen minkä kautta voisimme lähettää rahat tänne, mutta sellaista ei vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt.
Kyselin jo suomesta että voisimmeko alkaa myymään muovisia snorkkelinpidikkeitä hintaan 50 euroa ja lahjoittaa tuotosta 99% hyväntekeväisyyteen, mutta tästäkin kuulemme saattaa joutua hankaluuksiin.
EMME SAANEET KERÄYSTÄ KÄYNTIIN MUTTA RAHALAHJOITUKSIA TULI SILTI
Muutos tapahtui 20.1. (eli noin 3 viikon odottamisen jälkeen).
Kanadalainen Michelinien perhe ilmoitti että on siirtänyt Garryn (yhtiökumppanini) tilille pari päivää sitten 50.000 Thb (n. 1.000 euroa) ja haluavat että vien sen välittömästi sellaisille Thaimaalaisille jotka apua tarvitsevat. Annoimme välittömästi 10.000 Thb (200 euroa) Raya Yai saaren rantaravintolan omistajalle jotta hän voisi mahdollisimman nopeasti siivota rannan sotkut ja rakentaa ravintolansa uudelleen.
Loput 40.000 Thb (800 euroa) päätimme käyttää Khao Lakin asukkaiden hyväksi. Tämän lisäksi Petri Ahoniemi löi minulle 100 euroa käteen ja vielä yhden 100 euroa kaivoimme omista taskuistamme.
21.1. aamuna lähdimme ajamaan kohti Khao Lakia takataskussa 51.000 Thb (n. 1000 euroa).
Bang Muang: Isoin kaikista, noin 3.500 ihmistä. Asiat olivat leirillä aika mukavasti olosuhteet huomioiden. Ihimiset asuivat teltoissa ja paikalla oli useita avustusjärjestöjä sekä Thaimaasta että muista maista. Ihmisillä oli perustarpeet kunnossa ja kun haastattelimme ja kysyimme että mitä tarvisitte, vastaus oli: TÖITÄ.
Bang Muangin leirissä kuulimme, että tämä leiri on saanut eniten julkisuutta ja paikalla on monia avunantajia, mutta muissa leireissä asiat eivät ole yhtä hyvin.
Suunnittelimme, että näille ihmisille pitää siis saada keittiötarvikkeita sekä myös perusaineksia ruoanlaittoon. Tällä retkellämme ei kuitenkaan ollut mahdollista ostaa näitä tarvikkeita kaikille ja haastattelimme ihmisiä mitä he nyt nopeasti tarvitsisivat, vastaus oli: RAHAA. Kellään leiriläisistä ei ollut yhtään rahaa ja totesimme että monilla oli erilaisia tarpeita. Ihmiset kertoivat että olisi aivan mahtavaa jos saisi muutaman roposen jolla voisi ostaa jotain sellaista mitä juuri se perhe tarvitsisi. Teimme pikaisen päätöksen, ajoimme pankkiin ja jaoimme jokaiselle perheelle 300 Thb (6 euroa). Ihmiset olivat aivan haltioissaan ja kiittelivät meitä kovasti tästä avustuksesta, vaikka ruoan tulo loppuisikin tällä rahalla 4-henkinen perhe ostaa ruokansa noin viikoksi. Kerroimme paikallisille että yritämme palata takaisin noin viikon kuluttua ja tuoda näitä tarvikkeita millä voisivat valmistaa ruokaa.
Bangsak: Leirillä perheitä 46, kokonaislukumäärä epäselvä. Leirin yleiset olot olivat suhteellisen hyvät, ihmiset asuivat aaltopellistä valmistetuissa kopeissa ja heillä oli paljon erilaisia tarvikkeita. Osalla oli jopa kaasuhella ja vanha rähjäinen sohva seinättömässä katoksessaan. Lähellä sijaitsevassa vesiputouksessa oli helppo peseytyä ja lapset leikkivät joessa aamusta iltaan.
Kellään leiriläisistä ei ollut lainkaan rahaa. Teimme täsmälleen saman jutun kuin edellisellä leirilläkin, jaoimme jokaiselle perheelle 300 Thb (6 euroa) rahaa ja kaikki saisivat ostaa itselleen niitä tarvikkeita mitä eniten tarvitsivat. Lupasimme myös heille yrittävämme palata takaisin myöhemmin katsomaan mikä heidän tilanne on ja mitä tarvitsisivat seuraavaksi.
Kierroksemme jälkeen oli ainakin sellainen olo, että olimme saaneet monet ihmiset tänään ainakin iloiseksi jos ei muuta. Nuo paikallisten ilmeet, kiitokset ja hurraukset piristivät meidänkin päiväämme kummasti.
Matkalla Phuketiin mietimme yhdessä: Jos ajattelee itsensä tilanteeseen, että asut tuollaisella leirillä, muut tuovat sinulle sitä ruokaa mitä halusivat sinulle tänään tehdä, toinen tuo sinulle niitä tarvikkeita mitä päätti että tänään tarvitset, voi olla aika hieno fiilis että tänään saa ITSE PÄÄTTÄÄ mitä menen kaupasta ostamaan.