Projektin tarkoitus:
Löytää vedenalainen kadonnut kaupunki Khao Sok jarveltä.

Kohteen kuvaus:
Kuulimme uskomattoman tarinan tekojärvestä Thaimaan sisämaassa, johon on kuulemma hautautunut kokonainen kylä temppeleineen ja koulurakennuksineen. Selvitimme asiaa (joka on täällä uskomattoman vaikeaa) ja saimme selville seuraavaa: Vuonna 1982 oli tähan laaksoon rakennettu pato, joka täytti 165km2 kokoisen alueen veden alle. Huhujen mukaan laaksossa olisivat asuneet Thaimaan viimeiset kommunistit, joita ei ollut saatu millään kuriin ja pato rakennettiin täman takia. Toiset taas väittävat että tässä huhussa ei ole perää ja pato tarvittiin sähkön tuottamiseen.
Emme löytäneet yhtäkään karttaa, valokuvaa, piirustusta tai mitään muutakaan alueesta ennen vuotta 1982. Löysimme useita karttoja ja piirustuksia vedellä täyttymisen jälkeen, mutta ne eivat paljon auttaneet.

Sukellusten kulku:
Päätimme lähteä summassa katsomaan miltä paikalla näyttää ja järjestimme paikallisen (kuulemma alueet hyvin tuntevan) venekuskin kanssa päivän retken. Otimme mukaan myos muutaman Suomalaisen sukeltajan (Jaska Rantala dive team), jotka sattuivat olemaan lomalla vieraanamme ja he lähtivät innoissaan mukaan kadonneen kaupungin etsintään..
Tutkimusretkemme aikana tajusimme logistiset hankaluudet sukeltamiseen tällä alueella: pitkät ajomatkat autolla sekä veneellä sukellusalueille ja palveluiden yms perustarpeiden täydellinen puuttuminen hankaloitti projektia paljon.
Pinnalla vallitsi huikeat maisemat, pystysuorat satametriset kalliot ja sama näytti jatkuvan veden allakin. Mittasimme syvyydet veneestä n. 10m irti kallioseinämästä ja lukema oli huikeat 60 metria. Ensimmäiset testisukellukset tehtiin Tuomo Vauhkosen ja Antti Asun johdolla tällä seinämällä joka jatkui loputtomiin. Seinämä oli täynnä luolia, pohjasta kasvavia puunrunkoja sekä jonkin verran isojakin makean veden kaloja. Noin 20 metrin syvyydessä sukeltajat raportoivat näkyvyyden huononevan todella yllättäen sakkamaiseksi ja he pysyttelivät täman yläpuolella.
Seuraavat sukellukset päätettiin tehdä keskelle isointa lahtea jossa venekuski väitti vedenalaisen kaupungin olevan. Sukeltajina toimivat Janne Miikkulainen ja Adam Kelsey, syvyys oli tässä kohtaa järveä noin 50 metriä joten sukellukset voitiin tehda vielä ilmalla. Alaspain laskeutuessa näkyvyys oli hyvä noin 20 metriin asti, tämän jälkeen tuli vastaan sakkakerros. Sakkakerros oli niin tiheä että siinä ei nähnyt edes omia mittareitaan valon kanssa, sakka oli myös aika paksua vaalean vihreää liisteriä. Jatkoimme laskeutumista täysin sokkoina kunnes yhtäkkiä sakka katosi täysin ja oli kirkasta, mutta pilkkopimeää. Syvyys oli noin 35 metria ja puunrunkoja, oksia sekä kalaverkkoja joka puolella. Pysyttelimme tiiviisti köydessä sillä vajavaisen valokalustomme takia ei tehnyt mieli lähteä puiden ja kalaverkkojen sekaan seikkailemaan. Tutkimme hetken ymparistöä ja päätimme aloittaa nousun ja palata parempien valojen kanssa myöhemmin takaisin.